P. PAAVALIN EPISTOLA FILIPPILÄISILLE
3. luku
I. Apostoli neuvoo vääriä opettajia välttämään ja Kristuksen uskon kautta vanhurskautta etsimään; II. Opettaa uskon kuuliaisuudessa vaeltamaan ja suruttomuutta karttamaan.
I. Vielä, minun veljeni, iloitkaat Herrassa*. Että  minä teille yhdellä tavalla kirjoitan, en minä siitä suutu; sillä se tekee  teidän vahvemmaksi.
                2. Kavahtakaat teitänne koirilta, kavahtakaat  teitänne pahoilta työmiehiltä*, kavahtakaat poisleikkaamisesta.
                3. Sillä me olemme se ympärileikkaus*, jotka  Jumalaa hengessä palvelemme+ ja kerskaamme meitämme Kristuksessa Jesuksessa, ja  emme turvaa lihaan,
                4. Ehkä minulla on, johon minä lihassakin  turvaan. Jos joku näkyy lihaan uskaltavan, minä paljoa enemmin.
                5. Joka kahdeksantena päivänä ympärileikattu olen*,  Israelin kansasta, Benjaminin suvusta, Hebrealainen Hebrealaisista, lain  jälkeen Pharisealainen,
                6. Kiivaudesta seurakunnan vainooja*,  vanhurskaudessa, joka laista tulee, laittamatoin.
                7. Mutta ne, mitkä minulla olivat voittona,  olen minä Kristuksen tähden vahingoksi lukenut;
                8. Sillä minä luen kaikki vahingoksi sen  ylönpalttisen Kristuksen Jesuksen, minun Herrani tuntemisen suhteen, jonka  tähden minä olen kaikki vahingoksi lukenut, ja ne raiskana pidän, että minä  Kristuksen voittaisin,
                9. Ja hänessä löydettäisiin, ettei minun  vanhurskauteni laista olisi, vaan joka tulee uskosta Kristuksen päälle,  nimittäin se vanhurskaus, joka Jumalalta uskolle omistetaan,
                10. Häntä tutakseni, ja hänen ylösnousemisensa  voimaa ja kärsimisensä osallisuutta, koska minä tulen hänen kuolemansa  kaltaiseksi;
                11. Jolla muodolla minä kuolleitten  ylösnousemisessa tuleva olen.
                12. Ei niin, että minä sen jo käsittänyt olen,  eli jo täydellinen olen; mutta minä ahkeroitsen suuresti, että minä sen myös  käsittäisin, niinkuin minäkin Jesuksessa Kristuksessa käsitetty olen.
                13. Minun veljeni! enpä minä pidä itseni sitä  käsittäneen;
                14. Mutta yksi on se: minä unohdan ne, mitkä  takaperin ovat*, ja kokotan niiden perään, jotka edessä ovat, ja samoan  eteenpannun määrän jälkeen+, sen kalliin tavaran jälkeen, joka Jumalan  kutsumisen kautta ylhäältä Kristuksessa Jesuksessa ilmoitetaan§.
                15. II. Niin monta siis, jotka meistä  täydellistä on, ajatelkaamme niin, ja jos te toisin ajattelette, niin Jumala on  sen teille ilmoittava.
                16. Kuitenkin että me yhden mitan jälkeen siinä  vaellamme*, johon me joutuneet olemme, ja että me yksimieliset olisimme+.
                17. Seuratkaat, rakkaat veljet, minua* ja  katsokaat niitä, jotka niin vaeltavat, kuin me teille esikuva olemme+.
                18. Sillä monta vaeltavat, joista minä jo usein  olen teille sanonut*, ja nytkin itkien sanon: he ovat Kristuksen ristin  viholliset+,
                19. Joidenka loppu on kadotus, ja heidän  vatsansa on heidän jumalansa ja heidän kunniansa joutuu heille häpiäksi*, jotka  maallisia rakastavat+.
                20. Mutta meidän menomme on taivaissa*, josta  me myös lunastajaa Herraa Jesusta Kristusta odotamme+,
                21. Joka meidän heikon ruumiimme kirkastaa*,  että se hänen kirkkaan ruumiinsa kaltainen olis, sillä voimalla, jolla hän myös  voi kaikki itsellensä alamaiseksi tehdä.