P. PAAVALIN 2 EPISTOLA KORINTILAISILLE
5. luku
I. Uskovaiset lohduttavat itsiänsä nykyisten vaivain alla tulevaisen kunnian toivolla. II. Paavali vastaa virkansa puolesta ja osoittaa, mikä saarnaviran vaikutus on.
I. Sillä me tiedämme, että jos tämän majan meidän maallinen huone* puretaan, meillä olevan rakennuksen Jumalalta, huoneen, ei käsillä tehdyn, joka on ijankaikkinen taivaissa+;
2. Jota me myös huokaamme, ikävöiden, että me meidän majallamme, joka taivaasta on, puetetuksi tulisimme,
3. Jos me muutoin puetettuna, ja ei alasti löydettäisiin.
4. Sillä me, jotka tässä majassa olemme, huokaamme, että me rasitetut olemme, jossa emme tahdo riisuttuna, vaan puetettuna olla, että se kuolevainen elämältä nieltäisiin.
5. Mutta joka meitä siihen valmistaa*, se on Jumala, joka myös Hengen on meille pantiksi antanut+.
6. Niin me olemme sentähden aina hyvässä turvassa ja tiedämme, että niinkauvan kuin me ruumiissa asumme, niin me olemme kaukana Herrasta.
7. (Sillä me vaellamme uskossa ja emme katsomisessa.)
8. Mutta meillä on turva, ja paljo halaamme enemmin olla kaukana pois ruumiista ja mennä asumaan Herran tykö.
9. Sentähden, joko me kotona olemme eli ulkona vaellamme, niin me ahkeroitsemme siitä, että me hänelle kelpaisimme.
10. Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen*, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha+.
11. II. Että me siis tiedämme, että Herraa pitää peljättämän*, niin me neuvomme ihmisiä, mutta Jumalalle olemme me julkiset: kuitenkin minä toivon, että me olemme myös julki teidänkin omassatunnossanne+.
12. Emme taas kerskaa itsiämme teidän edessänne; vaan me annamme teille tilan kerskataksenne meistä*, että teilläkin olis kerskaamista niitä vastaan, jotka itsiänsä kasvoin jälkeen kerskaavat ja ei sydämen jälkeen+.
13. Sillä jos me tyhmistyneet olemme, niin me sen Jumalalle olemme, eli jos me taidossa olemme, niin me teille taidossa olemme.
14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä,
15. Että me sen niin pidämme, että jos yksi on kuollut kaikkein edestä, niin he kaikki ovat kuolleet, ja hän on sentähden kaikkein edestä kuollut, että ne, jotka elävät, ei nyt enään eläisi itsellensä, vaan hänelle*, joka heidän edestänsä kuollut ja noussut on ylös.
16. Sentähden emme tästedes lihan puolesta ketään tunne. Ja jos me olemme Kristuksen lihan puolesta tunteneet*, niin emme kuitenkaan silleen tunne.
17. Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale*; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet+.
18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta*, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa* ja sovitti maailman itse kanssansa+, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt*, meidän edestämme synniksi tehnyt**, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa+.